erään esteetikon Erasmuskertomus lokakuun lämmöstä Espanjasta
ART IN BARCELONA – EVERYBODY CAN BE AN ARTIST

Minulla oli ilo osallistua Espanjassa järjestetylle Erasmus kurssille syksyllä 2025. Kurssi järjestettiin Barcelonassa ja järjestäjänä toimi Teachers Academy, joka kuuluu koko EU alueella toimivaan Europass ohjelmaan. Kursseja tarjotaan siis laajasti alueellisesti sekä sisällöllisesti. Osallistumista tähän ohjelmaan voivat hakea kaikki Eu:n sisällä olevat maat ja toimijat. Tämä kurssi, johon osallistuin, oli tarkoitettu opettajille ja sen tarkoitus oli
syventää ja lisätä opettajien kuvallisen ilmaisun taitoja sekä perehdyttää erilaisiin ilmaisutekniikoihin. Kurssipaikkana oli monipuolista taiteellista elämyksellisyyttä sekä taiteen perintöä suuresti sisältävä Barcelona. Ovathan sellaiset kuuluisuudet kuten Joan Miro, Salvador Dali sekä Paul Picasso olleet luomassa tämän kaupungin esteettistä maisemaa. Merkittävä nähtävyys Sacra di Famiglia, arkkitehtinä Antonio Gaudi, jonka
luoma monumentaalinen kirkkorakennus jatkaa valmistumistaan hitaasti, rakennus
aloitettiin jo vuonna 1882. Eeppistä rakennusarkkitehtuuria on laajasti ihailtavissa koko
kaupungissa, onhan tämä myös katalonialaisen Modernismin syntymäseutua, muualla
puhutaan enemmän Art Nouveau- tyylisuunnasta.

Sunnuntaina illalla saavuin majapaikkaan Avenida Diagonalilta löytyneeseen B&B tyyppiseen kohtuuhintaiseen kohteeseen. Puhelimen avulla pääsin ulkoportista, sisäovesta ja lopulta huoneeseen.

B&B La Casa Grande tarjosi keskeisen sijainnin, paljon liikenteen melua, halutessa aamiaisen ja oleskelutilaa, mutta myös viihtyisän ulkoterassin, johon saattoi istahtaa omatoimi evästyksellä varustautuneena kuuman päivän ja pitkän kävelyn jälkeen. Tuossa 5:n huoneen majapaikassa en tavannut muita majoittujia kuin toisen syyslomailevan suomalaispariskunnan, he olivat jo vierailleet useamminkin tuossa kohteessa. Sain nukuttua, vaikka talo olikin kaikkein vilkasliikenteisimmän kadun varrella eikä parisängyksi mainostettu vuode ollut ehkä ihan täysikasvuisen aikuisten mittapuun mukainen.

Teachers academyn kurssikeskus sijaitsee Rambla de Ctalunya 15:sta, sekin edustaa yli 100-vuotiasta rakennustaidetta monine erilaisine huoneineen ja yksityiskohtaisine rautakaiteineen sekä mosaiikkipintoineen.
Vanhaan veräjä hissiin mahtui juuri ja juuri 3 henkilöä, käyttöä valvoi työkseen ohjeistaja ala-aulassa, hissiliikenne oli vilkasta.

Minulle oli varattu paikka L-kirjaimen muotoon aseteltujen pöytien takaa, kun saavuin
paikalle nipin napin ajoissa. Kaikilla oli kuuma, pienessä huoneessa Teachers Academyn luokassa 4. kerroksessa meitä oli 9 kurssilaista ja huoneen keskellä häärivä opettaja Marta Mandolini.
Avattiin ikkunaa ja säädettiin ilmastointilaitetta. Esittäydyimme.

Kurssilaiset minun pohjoisen edustukseni lisäksi olivat saapuneet Tsekkoslovakiasta, Saksasta 3, Italiasta, Latviasta ja 2 Ranskasta. Marta kuului olevan alun perin Italiasta mutta asuu nykyisin Barcelonassa, jossa hänellä on myös galleria Goottilaisessa kaupungin osassa, joka on siis se vanhin keskiaikaisin osa kaupunkia peitti kaunis vaahteranlehteä muistuttava Panot kuvio. Opettaja kertoi että kaupungit valitsevat oman katutiilikuvion, joka sitten esiintyy yleisesti kaupungin katukivetyksissä. Oheinen panot kuvio on Barcelonan symboli ja se on myös katalonialisen modernismin tunnusmerkki.

TULEVAN VIIKON SUUNNITTELUA
Kurssi alkoi tietysti tutustumisella ja koska Martalla oli hurjasti asiaa koko tulevan viikon
varalle suunnitelluista ohjelmista, aikatauluista ja käytännöistä, emme juurikaan ehtineet taiteilla. Ensin oli varattava mahdolliset tutustumiskohteet ja haluamamme ajankohdat. Marta esitteli lukuisia ihanilta ja houkuttelevia kohteita ympäri kaupunkia ja menisi varmaan pari viikkoa jos oikeasti haluaisi tuntea Barcelonan kulttuuriaarteet, luonnon ja historian.
Olimme jo ennakkovaranneet sisäänpääsyn Gaudin puistoon Park Guellíin, mutta Sacra di Famigliaa emme, koska aikataulu oli vielä epäselvä koko viikon osalta ja lippujen hinnat nousivat mitä lähemmäs ajankohtaa tulimme.
Kurssilaisten esittelyistä katsoimme ensimmäiset 5 esitystä jotka olimme valmistelleet ennen matkaamme.
Cristina kertoi tulevansa Liettualaiselta luomutilalta jossa hän emännöi perhefarmia.
Sinne voi tulla koululaisryhmiä tutustumaan maataloustöihin kuten marjanpoimintaan, kasvatukseen ja kokemaan maalaiselämän tunnelmaa.
Petra johtaa aikuiskoulutuskeskusta lähellä Alppeja Fussenissa, hänellä on myös omat instagram sivut joille hän julkaisee omia taidetöitään tani_he_art. Katja Tsekin tasavallasta työskentelee yksityisessä demokraattisessa alakoulussa jossa hän on taide-, biologia- ja koiraterapian opettajana.
Elen tulee Saksasta, Stuttgartista, hän on Anne Marie Lindner-opistosta jossa tuetaan heikommassa asemassa olevien maiden naisten terveydellistä ja sosiaalista hyvinvointia. Elen on myös taideopettaja tuossa opistossa.
Sisiliasta kotoisin oleva Anna toimii opettajana korkea-asteella jossa hänen aineensa ovat englanti, latina, muinainen kreikka ja erityisesti hän harrastaa runoutta.

Päivän päätteeksi saimme eteemme paperit, lopultakin! Sitten aloimme luonnostella. Mustavalko-ääriviivapiirrustus, jota olin jo aikeissa versioida omaksi jälkennökseksi käännettiinkin ylösalaisin, ja se piti piirtää siis ylösalaisin! Tarkoituksena havainnoida viivan kulkua paperin edetessä alhaalta ylöspäin. Kuvassa oli ritari ratsunsa selässä. Sinänsä kuva- aihe oli haastava, onhan tällainen yhdistelmä helposti ”kaatumassa” jos ei
osaa laittaa painopistettä, eli hevosen jalkoja suhteessa ratsastajan painoon oikein.(Jokainen voi kokeilla pysyykö pystyssä yhdellä jalalla seisoen maljakko päänpäälle aseteltuna.)

Voi olla että aiempi elämäni nimenomaan hevospiirtelijänä koulutuntien aikana oli apuna tässä hahmottamistehtävässä mutta sain hevosen ja ratsastajan mahtumaan arkille. Teimme vielä jotakin nopeita luonnosteluja jotta tottuisimme ja vertyisimme hieman lyijykynän käyttöön huomista varten.
Päivän päätteeksi lenkkeilin takaisin Diagonalille kuuman kesäiseksi muuttuneessa ilmassa, villatakki mahtui juuri reppuun. Maleksin varmaan enemmänkin ja katselin sopivia ruokapaikkoja. Sopiva sellainen löytyikin Rambla Catalunyan keskeltä kävelykadulta, jossa maistelimme vähän tapaksia ennen kuin vähitellen vetäydyimme lepäämään ja palautumaan menomatkan vaiheista.

VÄRIKYLLÄINEN TIISTAI
Aamulla aloitimme väritietoisuuden harjoittelulla. Kertasimme hieman värioppia.
Espanjalainen taiteilija Joan Miro on kuuluisa käyttämistään kirkkaista ja melko puhtaista
värikkäistä teoksistaan ja aluksi saimmekin vähän katsella Miron tulkintoja erilaisista ilmiöistä ja tapahtumista. Hänhän oli tunnettu siitä että näkee asiat väreinä, joilla sitten ilmaisi asiat teoksissaan.
Muodostimme ryhmiä, meistä saatiin 3 ryhmää joissa sitten rakensimme kuvan A3
kokoiselle paperille miron aikanaan käyttämistä elementeistä jotka Marta oli koonnut
paperille. Jokaista symbolia vastasi joku nopan lukema. Opettelimme heittämään noppaa
puhelimella ja lukema ilmoitti minkä elementin, värin tai muodon kukin vuorollaan lisää
teokseen. Minusta ryhmätehtävää oli innostavaa ja mielenkiintoista tehdä.
Tykkäsin harjoituksesta, sen avulla on helppo ryhmäytyä eikä suoritus kynnys ole esteenä kun kaikki käytettävissä olevat elementit tulevat noppaa heittämällä.

Tauon jälkeen kuulimme loppujen 4:n osallistujan esittelyt. Annika tuli ammattioppilaitoksesta pohjois-saksasta, hän opettaa sekä matematiikkaa että fysiikkaa ja ranskalaiset Aude sekä Melina olivat samasta perusasteen
oppilaitoksesta. Oma esitelmäni sai paljon ihmettelyä kun esittelin kuvia taidokkaista kudonta- ja käsitöistämme. Erityisen ihastuneelta yleisö vaikutti kun päätin esitykseni edellisen viikon ruskakoivikkokuviin jota olin pysähtynyt näppäilemään Porkkalan kylätiellä.
Tiistai iltapäivän vietimme Yliopiston alueella jonne kävelimme lyhyen matkan. Jo Yliopiston sisäänkäynti aulatiloineen oli vaikuttava. Astelimme aulahallin läpi päästäksemme sisäpihan kauniiseen puistoon. Siellä asetuimme kukin omaan rauhaamme luonnoslehtiöinemme kuin ketkä tahansa taiteilijat.
Teimme muutamia luonnoksia rehevästä kasvustosta ja huomasin jälkeenpäin että olin itse päässyt kohteeksi Katjan luonnokseen. Kurssipäivän opintojen jälkeen suunnistimme Elenan kanssa Casa Amatllerin museoon. Casa Amatller on Amatller nimisen suklaatehtailijan kaupunkitalo johon on rakennettu kaupungin ensimmäinen hissi ja vesiklosetti. Syy miksi siitä on tullut varsinainen nähtävyys on kuitenkin se, että se edustaa aikansa modernistista tyyliä kunniakkaasti, ja siellä on nähtävissä paljon käsityötaitoa sisustuksessa ja huolella valituissa materiaaleissa. Talon alakerrassa oli myös suklaapuoti ja kahvila. Talo on suunniteltu 1900 alussa ja se on monin osin edelleen alkuperäisessä muodossaan. Valitsin tämän kohteen jonka kurssi sisälsi, eli saimme valita yhden kohteen johon saimme ilmaisen sisäänpääsyn.

GOOTTILAINEN KESKIVIIKKO
Aamulla piti olla aiemmin paikalla koska iltapäiväksi oli varattu ohjelmaa, joka suuntautuisi muualle kaupungilla. Kiskoin Paul´s kahvilan ovea jo avaamishetkellä saadakseni aamukahvia ja eväs-sandwichin lounasta varten mukaani, Paul`s olikin hengenpelastajani aamuisin jolloin kiireesti kipitin kohti academyä. Matkanvarrella onnekseni huomasin avoimen apteekin ja sain viimein hommattua rakkolaastariakin. Päivä alkoi riemukkaasti. Opettaja on pinonnut eteemme mosaiikkivälineitä! Nyt tutustuimme Barcelonassa niin monimuotisesti käytettyyn mosaiikkitaiteeseen ja saimme 10 x10cm kokoisen alustan jolle suunnittelimme pienen mosaiikkiteoksen. Pitää
kiinnittää huomiota värien kontrastisuuteen jotta kuvio on erotettavissa taustastaan.

Pieniä paloja liimailemalla hahmottelen merihevosen alustalle. Tehtävä on ihana, tätäkin voisi toteuttaa omassa opetuksessani.
Jätämme liiman kuivumaan jotta mosaiikkipalojen välit voidaan täyttää plastlina clay
massalla ja puhdistaa ylimääräisestä sitten myöhemmin kun työ on kuivunut. Minulla on kotonakin keskeneräinen mosaiikkityö; olen päällystänyt pyöreää pöytää ja siihen sain nyt uutta ideaa. Kuvassa Erilaisia mosaiikkeja; Casa Amatller ja Park Guell
Kahvitauon jälkeen suuntaamme Martan johdattamina Catalonia aukion läpi Goottilais
aluetta kohti Catedral aukiota. Aukiota hallitsee suuri kirkko jonka virallinen nimi jäi minulle selvittämättä. Nyt tarkoitus on taas etsiä kiva paikka jossa rauhoittua luonnostelemaan, tällä kertaa ihmisiä tai rakennuksia. Tutkimuskohteena mittasuhteet. Olemme käyneet läpi sen, kuinka piirtäjä voi tutkia kuvattavan kohteen mittasuhteita asettamalla esim. liidun mitaksi ja päätellä kuinka monta kertaa kohteen korkeuteen tai
leveyteen tuo mitta menee. Harjoittelimme erilaisten asentojen luonnostelua jo luokassa
Martan vääntäytyessä erilaisiin asentoihin ja piirtämällä juomapulloa. Aivan hyödyllistä silmän ja käden hahmottamisen harjoittelua, pitäisikin päästä elävän mallin piirrustuskurssille kertailemaan.

Minulle virikkeitä on taas ihan liikaa, en millään malta pysähtyä vaan kurkin kävelykadun kulmien taakse aina uusia mielenkiintoisia kohteita löytämään. Tämä on aivan liian runsasta, katseeni vaeltelee rakennusten rosoisten ikivanhojen kivipintojen, kadun murikoiden, musiikkia erilaisin välinen esittävien katutaiteilijoiden ja turistiryhmien
seassa. Pysähdyn erään rauhallisen holvin kohdalle ja valun sisälle. Tässäpä kaunis rauhaisa sisäpiha! Se kuuluu merenkulku museolle. Mutta aika! On palattava aukiolle.
Päivän lopuksi Marta vie meidät vanhan kaupungin uumeniin ja pujahdamme rakennusten väliin, talon sisäänkäynnillä aukeaa uskomaton näkymä; porttikongissa edessämme kohoavat roomalaiset pylväät. Ne on jätetty osaksirakennuksia kun aluetta on remontoitu muutenkin. Ne löydettiin vasta viimevuosisadan jälkipuolella remonttikaivauksien yhteydessä.

Päädyimme vielä illaksi palaamaan goottilaiseen kaupunkiin, siellä oli niin mukavan eläväinen tunnelma. Catedraalin aukiolla taiteilee varsin vetreä nuorimies renkaalla taustamusiikin kanssa ja kapeilla kujilla käveltyämme istumme lepäämään asuinkorttelin sisäpihalle tapasravintolaan; täällä ohjelmana nuoret voimistelijat esittävät temppujaan kiipeillen toistensa olkapäille ja kivisellä alustalla voltteja tehden.
Mielenkiintoa Goottilaisalueen tutkimuksiin lisäsi viesti, jonka sain pojaltani, hän innosti meitä etsimään Santa Marian basilikaa, olemme lukeneet tästä Carlos Ruiz Zafonin kirjasta Tuulen Varjo. Basilikaa ei kuitenkaan pimenevässä illassa löytynyt ja poikkeilimme pienissä myymälöissä jotka tietysti olivat erityisesti turisteille suunnattuja, mutta paikallisia käsitöitäkin löytyi katseltavaksi. Osasimme jopa suunnistaa metrolla myös
takaisinpäin, mutta lähin pysäkki oli siltikin 500 metriä asunnoltamme.
Koska edellisiltana emme löytäneet keskiaikaisten merimiesten pyhää paikkaa Santa Marian kappelia, on se torstai aamupäivän tutkimuskohde. Kurssin ohjelmassa on tänään torstaina poikkeus ja taideharjoitukset alkavat vasta iltapäivästä.

ROMANTTINEN ILTAKÄVELY
Kokoontuessamme torstaina taasen pöytiemme ääreen, oli valittavana kaikki mahdolliset työvälineet oman kuva aiheen työstämiseen. Saimme myös isomman kangaspohjan, johon sopii maalailla vaikkapa akryyliväreillä. Itse en kouluaikana ole akryyleihin koskenut, ei niitä ilmeisesti ole ollut käytettävissäkään, vaan tavalliset vesivärit, ja
niissäkin melko haaleat väripigmentit. Öljyvärejäkään emme käyttäneet edes taideopinnoissamme tuolloin, piirustus ja maalaus- aineen tunneilla enimmäkseen silloinkin peitevärinappeja. Nyt onkin siis mahdollisuus pyrkiä värikylläiseen lopputulokseen akryylimaalauksen keinoin.

Selailen puhelimesta mahdollisia kuva aiheita ja päädyn kuitenkin sitten iltanäkymään, vain himmeän katulampun valon ja varjon muodostamaan hetkeen, jossa pariskunta vaeltaa goottilaisen kaupungin katua. Tunnelma tulee ehkä santa Marian jälkitilasta tai sitten olen parantumaton romantikko ja taipuvainen perikansalliseen melankoliaan.
Ensin kuva on hyvä hahmotella alustalleen lyijykynällä. Saan elementit työhöni jotakuinkin asettumaan niille sijoilleen ja väriskaalakin on tunnelman mukainen. Kyllä pitäisi enemmän harjoitella. Nähdä, katsoa ja viilata.

Olen keskittynyt työhöni, nyt kun kerrankin on aikaa. Vaikea uskoa itsekään, että tämän kokoisessa suurkaupungissa näiden nähtävyyksien, elämänmenon ja kaikkien virikkeiden keskellä tämä sama henkilö tyynesti syventyy ruskean sävyjen sutimiseen kankaalle. Kuvassa minua kiinnostaa saanko talojen perspektiivin oikein niin että ikkunat ja talojen linjat säilyvät, valon muodostaman tunnelman luominen sekä katulampun yksityiskohtien
sirous verrattuna talojen jykeviin kivipintoihin. Värimaailma on varsin ruskeavoittoinen, nyt ei olla mosaiikkilaattojen kirkkaissa väriyhdistelmissä, mikä sekin kyllä olisi tunnusomaista Barcelonaa.
Koko päivän työstän maalaustani, ensin luonnoksen päälle ruskehtava pohjaväri kauttaaltaan, josta sitten lähdetään tummentamaan talojen päälinjoja ja toisaalta vaalentamaan valopaikkoja. Minulla on vahva
tavoitetila, etten juuri huomaa muiden työskentelyä ja häärimistä ympärillä, joku on tuonut karamellejä tarjolle. Muutenhan me emme juurikaan ole tauotelleet vaan työskentelyn lomassa joku hakee automaatista kahvia silloin
tällöin. Pidän kovasti akryyliväreillä työskentelystä, Niillä voi maalata myös kerroksia, jos sitten haluaakin muutosta kuvaansa.

KURSSITODISTUKSET
Viimeinen varsinainen kurssipäivämme on perjantaina. Teachers Academyn tiloissa on rauhallisempi tunnelma, vaikuttaa että muita ryhmiä ei tänään ole paikalla. Kulkeudun tottuneesti jo aamulenkin eivätkä jalkanikaan enää valita kovin. Nyt alkaa jo tuntua, että olisihan sitä voinut toisenkin viikon jatkaa kävelyä tässä kauniissa
kaupungissa, jossa jokaisen kulman takaa avautuu uutta kiehtovaa katsottavaa. Päivän agendana näyttäisi olevan kaikkien keskeneräisten töiden viimeistely sekä läpikäydyn materiaalin kertaus. Olemme saaneet monisteita, joissa käydään kuvanrakentamisen peruskäsitteitä ja asioita. Marta opastaa meidät avaamaan puhelimista sovelluksen, jotta pääsemme täyttämään kurssipalautteen ja kertoo muitakin hyödyllisiä neuvoja jatkoon. Heillä on myös tarjolla jatkoon suositeltavia kursseja sekä mahdollisuus osallistua valitsemaan nettikursseja heidän sivuiltaan.
Koska jotkut kurssikollegani ovat työstäneet värikylläisiä kollaasitöitä viikonvarrella näkemästään niin päätän aloitella vielä itsekin sellaista kun olen saanut tarpeeksi tummista sävyistä.

Perjantain loppupäivän käytän vielä metrolippuanikin; ajelemme katsomaan sittenkin
Barcelonan maamerkin Sacra Di Famiglian kirkkoa. Väkimäärä sen ympäristössä ei millään tavalla kuitenkaan kannusta lähestymään kohdetta, taitaa siinä joku sisäänpääsyjono kiemurrella, jos oikein tulkitsen. Jotkut ohittavat köydellä merkattua kujaa pitkin, heillä lienee ennakkoon netistä lunastetut liput. Päivän hinta olisi kutakuinkin 80 €, jätämme kohteen tuonnemmaksi, onhan toki rakentaminenkin vielä kesken.
Kadulla edessämme jamaikalaisvaikutteinen soittoryhmä viihdyttää yleisöä, jotkut, tanssivat rytmikästä poljentoa. Majapaikkaamme Casa Grandeen palattuamme huomaamme vastapäätä El Velodrome tapasbaarin ja tuumimme josko pääsisimme viimein kunnon illalliselle. Valinta on onnistunut. Art Decoa tyylin mukaisesti edustava perinteikäs Velodrome on perustettu jo 1933.

HOPP ON HOPP OFF
Lauantai on reissumme viimeinen päivä. Jo kotona varasin tämän ennakkoon vapaan ohjelman päivän Gaudin puiston Park Guellin päiväksi. Koska kurssimme tarjosi voucherin Hopp on Hopp off bussiin ja siinä kiertoajelun kaupungille sovitan nämä kätevästi yhteen ja siten pääsen kaupungin laidalla, kukkulalla sijaitsevaan puistoon mukavasti. Mutta aamiainen on verkkainen ja tietysti Paul´s kotikadullamme. Ensin pitää löytää sininen bussi ja sitten punainen linja. Punaisella linjalla ajelemme kohti läntistä laitaa ja kukkulaa puistomaisten reittien läpi. Tulemme Barcelonan taidemuseolle, joka on myös nähtävyys sinänsä, se tunnetaan näköalapaikkana, josta voi nähdä kauas kaupungin ylle. Poistumme bussista ja katselemme hetken kaukana alhaalla kukoistavaa kaupunkia. Museokierrokseen ei taida olla nyt aikaa, kaupassa sen sijaan pyörähdän ja mukaan lähtee taidehistoriaa mielekkäästi lapsen ymmärrykseen hauskasti sopiva A History of Art in 21 Cats- kirja.

Bussin ikkunasta näemme lisää kuuluisia rakennuksia ja paikkoja ja matkamme jatkuu meren suuntaan lopulta satama alueelle. Täällä keskeinen nähtävyys lienee Columbuksen patsas. Niillä paikoin jäämme taas kyydistä ja kävelemme La Ramblaa, kuuluisaa katua pitkin ylös Place de Catalunyalle josta sitten pääsemme taas oikeaan
suuntaan kulkevan sinisen linjan kyyditseminä lähes perille Park Guelliin. Sekin sijaitsee ylhäällä kukkulalla, toisella puolella kaupunkia. Onneksi meillä on ennakkoon ostetut liput, niillä ohitamme jonot ja pääsemme puistoon
samalla kun pilvinen päivä muuttuu aurinkoiseksi ja lämpimäksi.

Kun olemme kävelleet päivän kilometrit alamme tavoitella sinistä linjaa ja sillä vielä kierrämme kaupungin pohjoisosia. Matkalle osuu Joan Miron mustat tornitalot, urheilupyhättö Olympia areena sekä jalkapallostadion. Vielä ohitamme perusespanjalaisen korttelin ja muita mielenkiintoisia kohteita. Kyllähän tässä kaupungissa
löytyy kerrostumia ihmisasutuksen ja kulttuurin kehittymisestä ja kasautumisesta.
Jotenkin tuntuu että kaikki näkemäni ja kokemani kylläisyys on vaan tullut liian tiheällä
aikataululla jotta niitä saisi sisäistettyä kunnolla. Tyrmistyttää sekin, etten milloinkaan
koskaan ikinä ole matkustanut niin, ettenkö olisi ennättänyt yhteenkään paikalliseen
tavarataloon saati muotitaloon kokonaisen viikon kestäneellä reissulla.
En myöskään ole kokenut nöyryytystä siitä, että jalat eivät kertakaikkiaan kanna enää niin
pitkään kuin utelias mieli lentäisi. Viimeisen illan viimeisimpinä hetkinä kierrämme
lähikorttelit ja pari avoinna olevaa ruokakauppaa haaliaksemme aamiaistarpeita
varhaista lähtöämme varten. Sataa ja on varsin pimeää. Hyvä sää lähtöön siis.
Taksi on tilattu, Bolt tulee ajoissa ja Avenida Diagonal on kerrankin hiljainen klo 06.00
sunnuntai aamuna 26.10.2025

Jokihelmen opiston kädentaitojen päätoiminen opettaja Tita Kuulasvuo